Reikäreuna-elokuvafestivaali 8.-11.9.2011
Seitsemäs Reikäreuna -festivaali käynnistyi eilen torstaina avajaisilla, joissa paikalla olivat jo festivaalille saapuneet taiteilijavieras Kari Tykkyläinen, satunnaisvieras Päivi Suomela-Rautio ja Irlannista matkannut skeittielokuvaaja Phil Evans. Yleisöä avajaisissa oli 157 henkilöä.
Perjantaina elokuvateatteri Taiston salissa alkaa kello 16 lyhytelokuvien teemanäytös nimeltä Ilman siipiä. Pääsalissa nähdään myös ohjaajavieras Iiris Härmän dokumentti Omaa luokkaansa (2010) kello 18. Dokumentti kertoo erityisluokasta ja sille omistautuvasta opettajasta, joka uskoo voivansa muuttaa nuorten elämän suunnan ihmisläheisellä otteellaan jokaiseen oppilaaseen. Pääohjaajavieras Matti Ijäksen elokuva Aita (2001) näytetään kello 20 Taiston pääsalissa. Kummassakin näytöksessä ovat ohjaajat läsnä ja vastaavat yleisön kysymyksiin.
Kello 16 Pikku-Kinossa aloittaa pitkien talkooelokuvien sarjan ensi-iltansa saava Anni (2011). Näytös on ilmainen. Pikku-Kinon on kello 18 alkaen skeittielokuvaa Suomesta ja maailmalta. Ensimmäisenä nähdään kotimaisen skeittauksen näytös Lautailua, joka sisältää muun muassa Aste Crew:n uusimman pätkän 365 (2011). Toisessa näytöksessä nähdään Evansin elokuvat The Format Perspective (2011) ja The Scrum Tilly Lush (2008). The Format Perspective kertoo skeittivalokuvaajista ja sillä on annettavaa jokaiselle valokuvausta harrastavalle. The Scrum Tilly Lush esittelee Euroopan kaupunkeja skeittaajien näkökulmasta. Ominaista molemmille elokuville on tehokas tunnelmointi muun muassa musiikin avulla. Evans kuvaa elokuvansa aina 8-milliselle filmille.
Reikäreunan iltaohjelmassa ovat festivaaliklubilla esiintyvät Atatürk Band ja Jaakko & Jay, sekä Pretty in Pop –dj:t. Kylpytynnyri-Kino aloittaa klubin ohessa kello 21. Kylpytynnyristä on mahdollista katsoa syyskelissä lyhytelokuvia ja nauttia hyvästä seurasta ja muun muassa oluesta. Myös Evansin elokuvia nähdään drive-in -tyylisessä ulkoilmateatterissa. Omat pyyhe ja uikkarit mukaan! Ei kylpypakkoa!
Yön erikoisuutena on Pikku-Kinossa karaokevideoiden näytös, jossa päätarkoituksena ei ole musiikki ja laulu, vaan niiden taustalla nähtävä videotaide, joka maalaa suomalaista sielunmaisemaa erottamattomana osana suomalaista pubikulttuuria. Lisätunnelmaa näytökseen lisää se, että Pikku-Kinomme on toimintansa lopettanut kyläpubi.
Festivaalilla on myös neljä taidenäyttelyä ja videotaidetta.
Jätä kommentti